10.5.2002

Rauman käräjäoikeuden päätös 6.2.1998

Ranskalainen Société Chantiers et Ateliers de la Perriere (jäljempänä CAP) haki ranskalaisen Rennesin muutoksenhakutuomioistuimen 13.3.1996 Hollming Oy:tä (jäljempänä Hollming) vastaan antaman tuomion täytäntöönpanoa. Käräjäoikeus katsoi, ettei hakemuksen hyväksymiselle ollut tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla Luganossa 16.9.1988 tehdyn yleissopimuksen (SopS 44/93), jäljempänä Luganon sopimus, 27 tai 28 artiklassa säädettyä estettä, ja määräsi yleissopimuksen 31, 34 ja 36 artiklan nojalla tuomion pantavaksi täytäntöön.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jussi Konttinen

Turun hovioikeuden tuomio 5.6.2000

Hollming valitti hovioikeuteen ja vaati käräjäoikeuden päätöksen kumoamista sillä perusteella, ettei Hollmingille ollut annettu tiedoksi haastetta asiassa eikä yhtiö ollut ollut laillisesti edustettuna oikeudenkäynnissä Ranskassa, joten Rennesin muutoksenhakutuomioistuimen tuomio ei ollut täytäntöönpanokelpoinen Suomessa.

Hovioikeus totesi, että ensisijaisesti oli kysymys siitä, oliko Hollming ollut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta asianmukaisesti edustettuna asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitelleessä Lorientien kauppaoikeudessa, ja tähän liittyen myös siitä, oliko haastehakemus ja haaste kauppaoikeuteen annettu Hollmingille tiedoksi, tai oliko Hollmingilla ollut muuta kuin haastetiedoksiantoon perustuvaa konkreettista tietoa vastaaja-asemastaan.

Hovioikeus viittasi Lorientin kauppaoikeuden tuomioon, jonka mukaan Hollmingia oli oikeudenkäynnissä edustanut asianajaja Possoz. Hovioikeus katsoi, että tuomion merkinnät eivät tältä osin välttämättä vastanneet todellista tilannetta, koska asianajaja oli velvollinen esittämään valtakirjansa vain vaadittaessa.

Lorientin kauppaoikeuden tuomion sanamuodon mukaan Hollming oli haastettu oikeudenkäyntiin. Asiakirjojen perusteella oli kuitenkin jäänyt epäselväksi, oliko todellisuudessa olemassa Hollmingia koskevaa haastehakemusta. Joka tapauksessa oli pidettävä uskottavana Hollmingin väitettä, että ainakaan sitä itseään ei ollut haastettu vaan että haastaminen oli tapahtunut siten, että haastehakemus oli annettu Hollmingin ranskalaiselle välittäjäagentille Sofraretille tiedoksi sen osoitteella. Hovioikeus päätyi siihen, ettei ollut haastehakemusta, joka olisi annettu Hollmingille itselleen tiedoksi.

Sofraretille sen toimipaikkaan toimitettu haastehakemuksen tiedoksianto ei korvannut Hollmingille itselleen toimitettua tiedoksiantoa eikä sitonut Hollmingia. Näin ollen Hollming oli jäänyt haastamatta kauppaoikeuteen. Sofraretilla ei ollut ollut oikeutta pelkän agenttisuhteenkaan perusteella huolehtia Hollmingin vastaajapuhevallasta itse oikeudenkäynnissä, ei kauppaoikeudessa eikä liioin muutoksenhakutuomioistuimessa. Mitään selvitystä ei ollut myöskään siitä, että Hollming olisi valtuuttanut Sofraretin, joka itse oli vastaajana asiassa, tai Sofraretin asianajajan Possozin hoitamaan asiaa Hollmingin puolesta.

Luganon sopimuksen 27 artiklan mukaan tuomiota ei tunnusteta jos tuomion tunnustaminen on vastoin sen valtion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), jossa tuomioon vedotaan. Esimerkiksi keskeisten menettelyperiaatteiden sivuuttamisen oikeudenkäynnissä voitiin katsoa olevan vastoin oikeusjärjestyksen perusteita. Sopimuksen 29 artiklan mukaan ulkomaista tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi. Prosessiedustusta ja haasteen tiedoksiantoa koskevat kysymykset eivät mitenkään liittyneet tuomioiden aineellisoikeudelliseen sisältöön. Hollmingia itseään ei ollut haastettu. Hollmingilla ei ollut ollut konkreettista tietoa asian vireilletulosta kauppaoikeudessa eikä vastaaja-asemastaan siinä. CAP ei myöskään ollut selvittänyt, että Sofraretilla tai asianajaja Possozilla olisi ollut oikeudenkäyntivaltuutusta Hollmingilta oikeudenkäyntejä varten. Hollmingin oli katsottava olleen haastamattomana poissa kauppaoikeudesta. Tällä tavoin oikeudenkäyntiin osallistumattoman kannalta oikeudenkäyntiä ei voitu pitää oikeudenmukaisena. Sillä seikalla, että oikeudenkäyntimenettely muutoin oli voinut olla oikeudenmukainen, ei ollut merkitystä. Lorientin kauppaoikeuden 17.12.1993 ja Rennsin muutoksenhakutuomioistuimen 13.3.1996 antaman tuomion tunnustaminen oli vastoin Suomen oikeusjärjestyksen perusteita. Hovioikeus sen vuoksi hylkäsi CAP:n hakemuksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Allan Ahnger, Peter Sandholm ja Maile Åkerberg. Esittelijä Annika Lindström.

Perustelut

Luganon sopimuksen sovellettavuus

Luganon sopimuksen 54 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuksen määräyksiä tuomion täytäntöönpanosta sovelletaan, jos täytäntöönpantavaksi pyydetty tuomio on annettu sen jälkeen, kun sopimus on tullut voimaan tuomiovaltion (tässä Ranska) ja täytäntöönpanovaltion (tässä Suomi) välisessä suhteessa, vaikka asia on pantu vireille ennen tuota ajankohtaa. Soveltamisen edellytyksenä on kuitenkin, että asian käsittelyssä sovelletut toimivaltasäännökset vastaavat joko sopimuksen II osaston tai muun sopimuksen määräyksiä, jotka asian tullessa vireille olivat voimassa kyseisten valtioiden välillä.

Määräyksestä seuraa, että tuomioistuimen, jolta tuomion täytäntöönpanoa on pyydetty, on määräyksessä tarkoitetussa tilanteessa tutkittava, olisiko tuomion antanut tuomioistuin ollut Luganon sopimuksen II osaston määräysten mukaan toimivaltainen. Jos vastaus on myöntävä, tuomio on pantavissa täytäntöön sopimuksen määräysten mukaan.

Yleissopimus on tullut voimaan Ranskassa 1.1.1992 ja Suomessa 1.7.1993. Täytäntöönpanon kohteena oleva Rennesin muutoksenhakutuomioistuimen tuomio on annettu 13.3.1996 eli sen jälkeen, kun yleissopimus oli tullut 1.7.1993 voimaan valtioiden välisessä suhteessa. Oikeudenkäynti Lorientin kauppaoikeudessa on kuitenkin alkanut jo viimeistään vuonna 1988 eli ennen sanottua voimaantuloajankohtaa. Tässä asiassa on siten kysymys Luganon sopimuksen 54 artiklan 2 kappaleen mukaisesta tilanteesta.

Luganon sopimuksen II osastoon kuuluvan 5 artiklan 1 kohdan mukaan sitä vastaan, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, voidaan nostaa kanne toisessa sopimusvaltiossa sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa kanteessa tarkoitettu velvoite on täytetty tai täytettävä. Oikeudenkäynti Lorientin kauppaoikeudessa on koskenut sopimukseen perustuvaa vahingonkorvausta. CAP on esittänyt, että sen ja Hollmingin välisessä sopimuksessa tarkoitettu velvoite on tullut täyttää Lorientissa. Hollming ei ole tätä kiistänyt. Näin ollen Lorientin kauppaoikeus kuten myös Rennesin muutoksenhakutuomioistuin olisivat sopimuksen 54 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetulla tavalla Luganon sopimuksen mukaan olleet toimivaltaisia tutkimaan asian.

Luganon sopimuksen 27 artiklan 2 kohdan merkitys asiassa

Luganon sopimuksen 34 artiklan 2 kappaleen mukaan tuomioistuin, jolta täytäntöönpanoa on pyydetty, voi hylätä hakemuksen ainoastaan jollakin 27 ja 28 artiklassa mainitulla perusteella. Sopimuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaan tuomiota ei tunnusteta jos tuomio on annettu poisjäänyttä vastaajaa vastaan, eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu asianmukaisesti tiedoksi niin hyvissä ajoin, että hän on voinut valmistautua vastaamaan asiassa.

Sopimuksen 27 artiklan 2 kohta tulee näin ollen sovellettavaksi vain, jos on kysymys poisjäänyttä vastaajaa vastaan annetusta tuomiosta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee (asia C-78/95, Hendrikman ja Feyen, tuomio 10.10.1996, Kok. 1996, s. I-4943), että sanottua 2 kohtaa sovelletaan myös silloin, kun tuomio on annettu sellaista vastaajaa vastaan, joka ei ole ollut laillisesti edustettuna oikeudenkäynnissä, vaikka tuomiota ei ole annettu poisjäänyttä vastaajaa vastaan annettuna tuomiona sen johdosta, että tuomioistuimeen oli saapunut henkilö, joka oli väittänyt edustavansa vastaajaa.

Lorientin kauppaoikeuden 17.12.1993 päivätyn tuomion mukaan asiassa vastaajaksi merkittyä Hollmingia ("La Société Hollming Oy co Sofraret") oli edustanut kaksi asianajajaa. Tuomiota asiassa ei näin ollen ole annettu poisjäänyttä vastaajaa vastaan annettuna tuomiona. Asiassa on sen vuoksi ensiksi ratkaistava, onko Hollming ollut laillisesti edustettuna oikeudenkäynnissä Lorientin kauppaoikeudessa. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että Hollming olisi vastoin kiistämistään valtuuttanut mainittuja asianajajia edustamaan yhtiötä Lorientin kauppaoikeudessa. Selvitystä ei liioin ole esitetty siitä, että Sofraret-yhtöllä, joka oli ollut Hollmingin välittäjäagentti Ranskassa, olisi tuon asemansa perusteella tai muutoin ollut oikeus edustaa Hollmingia oikeudenkäynnissä.

Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että Hollming on jäänyt 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla pois oikeudenkäynnistä.

Myös tuomio, joka on annettu poisjäänyttä vastaajaa vastaan, voidaan panna täytäntöön, jollei siihen ole sopimuksen 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua estettä. Sanottu 2 kohta edellyttää, että haastehakemus on annettu tiedoksi vastaajalle niin hyvissä ajoin, että hän voi valmistautua vastaamaan asiassa. Tämän sopimusmääräyksen tavoitteena on varmistaa, ettei tuomiota panna yleissopimuksen perusteella täytäntöön, jos vastaajalla ei ole ollut mahdollisuutta puolustautua asiaa käsitelleessä tuomioistuimessa.

Esitetyn selvityksen mukaan haaste saapua vastaamaan Lorientin kauppaoikeuteen on annettu tiedoksi Sofraret-yhtiölle ("Ste Hollming Oy co Sofraret"). Asiassa ei ole selvitetty, että Sofraret-yhtiöllä sen ja Hollmingin välisen agenttisopimuksen nojalla olisi ollut oikeutta Hollmingin puolesta ottaa vastaan haasteiden tai vastaavien asiakirjojen tiedoksiantoja tai että Sofraret-yhtiöllä olisi muullakaan perusteella ollut tällaista valtuutusta. Kun haastehakemusta ei siten ole lainkaan annettu tiedoksi asian vastaajalle Hollmingille, ei voida katsoa, että haastehakemus on annettu Hollmingille tiedoksi niin hyvissä ajoin, että yhtiö olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa.

Näillä perusteilla Korkein oikeus hylkää CAP:n hakemuksen Rennesin muutoksenhakutuomioistuimen tuomion täytäntöönpanosta.

Korkein oikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Kari Raulos, Gustaf Möller, Liisa Mansikkamäki ja Pasi Aarnio. Esittelijä Anne Ekblom-Wörlund.